Siperia ja Mongolia ovat mainioita junakohteita

Siperia ja Mongolia ovat mainioita junakohteita

Junamatka halki Siperian ja Mongolian on kutkutellut matka-ajatuksena lukioikäisestä asti ja nyt viimein 15 vuotta myöhemmin saimme tämän unelmien matkan järjestettyä.

Kyseessä on siis maailman pisin yksittäinen junarata, jolle kertyy kokonaisuudessaan mittaa 9288 kilometriä. Perinteisin reitti kulkee Moskovasta Vladivostokiin ja matkaan täytyy varata lähes seitsemän vuorokautta. Osa matkailijoista, kuten me, valitsee tämän sijaan Trans-Mongolian reitin, jolloin alkumatka on sama, mutta reitti haarautuu Ulan Uden kaupungin kohdalla. Tällöin junan määränpää on Peking. Meitä houkuttivat erityisesti Mongolian arot ja niillä laukkaavat hevoset sekä toki Kiinan tarjoamat matkailumahdollisuudet.

Matkan aikana juna pysähtyi yhteensä 87 kylässä tai kaupungissa. Tylsää ei itseasiassa ehtinyt tulla kertaakaan, sen verran maisemat koko ajan vaihtelivat. Juttelimme paljon myös kanssamatkustajien kanssa ja treenasimme samalla ruostuneita ja varsin alkeellisia venäjänkielen taitojamme. Ilman venäjän osaamistakin pärjää, mutta edes alkeellinen kielitaito tai ainakin sanakirja helpottaa kommunikointia pienissä kaupungeissa.

Suunnittele reitti etukäteen

Suunnittele reitti etukäteen

Matkassa houkutti erityisesti ajatus nähdä kyliä ja kaupunkeja, joissa ei tulisi muuten vierailleeksi ja tutustuminen monipuolisesti eri kulttuurien tapoihin. Junalla matkustaessa ajatuksetkin ehtivät seuraamaan mukana. Olen aina rakastanut maisemien katselua junan ikkunasta ja tällä matkalla oli toki odotettavissa aivan uudella tavalla lumoavia näkymiä. Hektisen työputken jälkeen ajatus mahdollisesta pitkästymisestäkin tuntui lähinnä toivottavalta. Kuten monet muutkin reitillä matkaajat, mekin päätimme jatkaa reissua vielä Aasian puolella, mutta aivan kuten odotinkin, lopulta muistoihin jäivät vahvimmin paikat keskellä-ei-mitään ja tapaamamme ystävälliset ihmiset. Toki Kiinan muurikin oli komeaa nähtävää, mutta syvemmältä kosketti tämä legendaarinen junamatka itsessään.

Näkymien puolesta kaunein osuus ajoittui Siperian eteläosaan, jossa junan raiteet kulkevat noin 200 kilometrin verran sinisen Baikal-järven rantaa. Mongoliassa maasto oli selvästi vuoristoisempaa ja Kiinassa silmiin osui jo todella korkeitakin vuoria. Junamatkailun paras puoli on se, että kyydistä pääsee halutessaan hyppäämään vaikka jokaisella kiinnostavalla asemalla. Omasta kokemuksestamme suosittelemme ehdottomasti ainakin vierailua Baikalille, jonne on hyvät yhteydet ainakin Irkutskista. Reitti kannattaa kuitenkin suunnitella pääosin etukäteen, sillä joudut aina ostamaan uuden lipun noustessasi takaisin junaan. Alusta asti kannattaa siis ostaa liput haluamilleen väleille.

Monipuolinen Ulan Bator

Ajallisesti pisimpään viivyimme Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa, sillä halusimme mahduttaa matkaan vierailun Gobin autiomaassa. Varsinaisia nähtävyyksiä tässä maailman tylsimmäksikin kutsutussa pääkaupungissa ei oikeastaan ole, mutta paikallisen kaupunkielämän seuraaminen on varsin kiehtovaa, sillä kaupankäyntiin kuuluvat aina näyttävät neuvottelut ja markkinat pyörivät aamusta iltaan. Itse kaupungissa asustelimme muutaman päivän ja suuntasimme sitten kohti Gobia. Autiomaaretkeen kannattaa varata kokonainen viikko ja hinnoista on hyvä ottaa selvää etukäteen. Nyt retkiä tarjottiin 50-100 euron päivähintaan, mutta hintoihin vaikuttaa paljon esimerkiksi ryhmän koko.

Rentoa ja leppoisaa matkantekoa

Rentoa ja leppoisaa matkantekoa

Kuten jo aiemmin mainitsin, tylsää ei tällä matkalla ehtinyt tulla. Varmuuden vuoksi olimme ladanneet Kindlet täyteen lukemista ja viihdykkeenä toimi myös matkapäiväkirjan kirjoittaminen. Toisinaan pelasimme korttia muiden matkustajien kanssa. Toisin kuin aluksi kuvittelimme, elämä junapäivinä oli rauhallista ja muut matkustajat aivan tavallisia ihmisiä. Trans-Siperian junista kun liikkuu toisinaan myös hurjempia tarinoita, ehkä sitten lähinnä menneiltä vuosilta.

Ulan Batorissa meillä oli käytössä hotellin netti, joten siellä katsoimme myös muutaman elokuvan, sillä kaupunki ei todella juuri ilta-aktiviteetteja tarjonnut. Onnekkaita olimme myös siinä suhteessa, että pakollinen sairastuminen osui Ulan Batorin ajalle ja tällöin sain ajan kulumaan ventin ja puhelimeen ladatun Mario-seikkailun merkeissä. Ilman nettiä olisi voinut olla muutama kurja päivä varsin yksinkertaisessa majoituksessamme, mutta nyt nekin päivät sujuivat yllättävän mukavasti. Netti mahdollisti myös mukavasti matkan loppuosan suunnittelun ja majoitusten varaamisen.

Liput ja matkustusluokka

Junalippuja voi helpoiten varata junayhtiön verkkosivuilta, jossa ne ovat samanhintaisia kuin lippuluukulta ostettuna. Toki lippuja tarjoavat myös monet matkatoimistot, mutta tällöin hinta on huomattavasti kalliimpi. Matkatoimistot eivät myöskään yleensä myy alimman eli kolmosluokan lippuja, joten budjettimatkailijan kannattaa toimia tässä omatoimisesti. Toki matkatoimisto on vaihtoehdoista helpoin ja vaivattomin, jos on valmis hieman maksamaan palvelusta.

Liput ja matkustusluokka

Junassa voi matkustaa ykkös-, kakkos- tai kolmosluokassa. Ykkösluokassa on tarjolla kahden hengen hyttejä, joissa on hieman paremmat sängyt kuin alemmissa matkustusluokissa. Toisinaan hytissä on myös oma wc. Tätä luokkaa ei ole kuitenkaan saatavilla kaikissa junissa.

Toinen luokka löytyy kaikista junista. Tässä luokassa matkustetaan neljän hengen hyteissä. Neljän hengen matkaporukalle tämä on lyömätön vaihtoehto, sillä hytin ovet saa lukkoon ja omaa tilaa on runsaasti. Hinta on kuitenkin lähes kaksinkertainen kolmosluokan sänkyyn verrattuna.

Kolmannessa luokassa avotilaan on sijoitettu yhteensä 54 sänkyä, eli sosiaalisuuden ja autenttisuuden kannalta tämä on melko hauska vaihtoehto. Suurin osa turisteista majoittuu jompaankumpaan ylemmistä luokista, kolmosluokassa taas näkee lähinnä paikallisia lapsiperheitä sekä työmatkalaisia. Oman kokemuksemme mukaan myös kolmannessa luokassa matkustaminen on oikein turvallista, emmekä kaivanneet sen enempää mukavuuksia.

Käytännön vinkkejä matkalle

Käytännön vinkkejä matkalle

Jotenkin matkan henkeen ja meidän mielialaamme sopi hauskasti se, että jossain vaiheessa olimme täysin pihalla siitä, mikä päivä tai vuorokaudenaika oli kyseessä. Matka kulkee kahdeksan eri aikavyöhykkeen lävitse, joten auringonnousuista tai -laskuista on turha yrittää päätellä kellonaikaa. Matkailijan on kuitenkin hyvä muistaa, että juna seuraa aikatauluineen koko matkan ajan Moskovan aikaa, riippumatta siitä, millä aikavyöhykkeellä juuri silloin matkustetaan.

Varaa mukaan jonkin verran ruplia, sillä näin voit halutessasi täydentää eväsvarastoja hankkimalla välipaloja asemalaitureilla päivystäviltä mummoilta. Myös junan ravintolavaunussa hinnat ovat hieman edullisemmat ruplilla maksettuna. Ravintovaunusta saa maistuvia annoksia noin 7-15 euron hintaa, olut maksaa hieman alle 3 euroa. Menu koostuu venäläisistä ruoista, mutta vaihtuu Kiinan puolelle siirryttäessä.

Share:

You might also like